Joskus se tulee kuin tauti:
pitää istua murehtimaan
murheita
näpertämään jokapäiväisten
huolien kanssa
vaikka aurinko
vaikka linnut
vaikka kaikki.
Ja ystävät.
Kunnes tulee jokin suurempi
todellisempi
pyyhkäisee pois entiset
kuin turhat roskat
ravistaa kuin kevätmyrsky metsää
talvessa turtunutta.
Olkoon ilo
Olkoon suru
mutta viiltävän vahva.
Tosi.
alkup. Maaria Leinonen
Kuusamon reissulla palaisin monella tapaa menneeseen. Siivottiin äitin kans kaappeja ja miten paljon muistoja löytyikään. Hetkeksi pysähtyi siihen mitä joskus on ollut....
Tämä reppukin, kuinka tunnearvoa vaikkei oma ole ollutkaan :')
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti